Karjalan Heili: Älypuhelin ei puhu karjalaa

(note: Olga Tenhu sanoi jutus salmia ta se kuulostau täl - Salmin murrekuoron "Salmin briha:" http://mirala.eu/KARJALANKIELISIA%20LAULUJA/Salmin-murrekuoro/01%20-%20Track%201(1).mp3 - "Salmin tyttö:" http://mirala.eu/KARJALANKIELISIA%20LAULUJA/Salmin-murrekuoro/15%20-%20Track%2015.mp3)

http://www.heili.fi/uutiset/item/4888-alypuhelin-ei-puhu-karjalaa

Älypuhelin ei puhu karjalaa
Anna Tenhu

Senioreille suunnatut älykännykät eivät tunnu palvelevan käyttäjäkohderyhmäänsä, vaikka oppimisen halu olisikin senioreilla suuri.

Miten sujuu älykännyköinti ihmiseltä, joka on käyttänyt ikänsä tangenttipuhelinta, siirtynyt sitten ”älyttömään” Doro-matkapuhelimeen ja saanut nyt käsiinsä äly-Doron? Senioripuhelinten Ferrari, Doro 8040, on älypuhelin, joka on teknisten tietojen mukaan suunniteltu varttuneemmalle käyttäjäkunnalle.
Karjalan Heili värväsi testaajaksi ikäihmisen, pian 97 vuotta täyttävän Olga Tenhun. Tenhu valikoitui testaajaksi siksi, että oppimista rajoittavia tekijöitä ei ollut. Vuosikymmeniä käsitöitä tehneet sormet ovat näppärät ja oppimisen halu kova. Jos joku, niin tämä mummo sen oppii.
Olga on käyttänyt aikaisemmin perinteistä Doroa, jossa on painettavat näppäimet. Kertomansa mukaan vanhalla mallilla onnistui soittaminen, eli se, johon puhelimet on alun perin tarkoitettukin. Ensimmäinen vastoinkäyminen on sim-kortin asennus, jota varten täytyy irrottaa puhelimen takakansi. Se tuntuu olevan kuin liimattu. Ilman pitkiä kynsiä homma ei onnistu.
– Rikki männöö, pyörittelee Olga päätään.
Kun takakansi on väännön jälkeen irti, on sim-kortin asennuksen vuoro. 
– Tiedätkö sinä, mikä on sim-kortti, tiedustelen.
– En, mummo vastaa.
Näytän mikrosimiä joka on niin pieni, että asennustehtävä vaikuttaa Olgalle mahdottomalta. Yritetään kuitenkin.
– Onnistuuko?
– Ei, parahtaa mummo. 
Autetaan. Puhelin käynnistyykin heti ja pyytää pin-koodia.
– Mikä pinkooli, Olga kysyy.
Näytän hänelle, kuinka näppäinten painelu tapahtuu kosketusnäytössä. Muutan puhelimeen asetukset, missä fonttikoko on suurin mahdollinen ja näyttö värähtää, kun siitä painaa. Sormituntuma on tärkeä, mutta samalla hankala, sillä se ei reagoi hipaisuun.
– Tuo hakkaaminen minun pittää opetella, Olga pohtii seuratessaan vierestä naputteluani.

Näköradiopuhelin
Jos on ikänsä tottunut valitsemaan numeron joko veivaamalla kiekkoa tai painelemalla näppäimiä, vaatii kosketusnäyttö lukuisia harjoituskertoja.
Olga Tenhun puhelimeen on ladattu Watsapp-sovellus, sillä sen avulla voi vastaanottaa ja lähettää kuvia maksutta.
Whatsapp-viestin laatimisessa avustajana toimii puhelimessa oleva ääniohjaus, mutta se ei valitettavasti puhu karjalankieltä, kuten mummo.
Olga nostaa puhelimen suunsa eteen ja ryhtyy sanelemaan viestiä lapsenlapselleen.
– Millonka tulet mummon luo, hän kysyy.
Typerä älykännykkä kuulee: Made it on Katella in Los gatos.
– Amerikkaako tuo on, testaajamme pohtii.
– Sinun täytyy puhua kirjakieltä, tämä kännykkä ei ymmärrä karjalaa.
– Kyllä sen pittää oppia salmia ymmärtämään, mummo moittii.
– Mitäpä jos ei opi?
– No sitten se viskataan seinään, Olga tietää.
Emme kuitenkaan tuhoa aparaattia. Vielä. Kokeilemme viestin sijaan videopuhelua, joka mahdollistaa ”vierailun” lapsenlasten luona.
Näytölle ilmestyy tuttu naama, pojan tytär. Mummo hörähtää nauruun, sen verran hauskalta näyttää koko näytön kokoinen naamataulu.
– Mummo höpöttää täällä! Mie aina vuotan teitä kun harakka.
Puhelun lomassa toisessa päässä touhutaan keittiössä, kätevää.
Vaikka videpuhelu mahdollistaisi höpöttelyn askareiden lomassa, kokee Olga puhuvansa edelleen perinteistä puhelua, missä puhutaan paikallaan istuen.
Ennen vanhaan puhelin oli eteisessä yhdessä ja samassa paikassa, ei siitä lähdetty kuin sen minkä kierrepiuha antoi myöten. Puhelu oli aina tärkeä hetki ja sille varattiin aikaa. Aina oli myös aikaa vastata puhelimeen, niin kiire ei ollut koskaan.
Miltä se videopuhelu tuntuu, Olga? Pitkän pohtimisen päätteeksi mummo vastaa diplomaattisesti.
– Se vanha puhelin oli ihan hyvä, kun siitä sai selvän. Tämä ei kuulu. Ei minun sormi osaa oikein tätä, selventää Olga. 
Kieltämättä näytön pyyhkäisy tapahtuu mummolla niin laajalla kaarella, että sillä tempaisisi matkaan vaikka keihään.
Kerron hänelle, että älypuhelin on tulevaisuutta ja vanhusten täytyy opetella niitä käyttämään, jos mielivät pysyä ajan hermolla. Moni on jo oppinut, meinaakos mummo jatkaa harjoittelua?
– No ei ne minua viisaammat ole, kyllä minä monet viisaudella voitan, Olga tietää.

Mikä lie netti
Sitten kokeillaan nettiselainta. Olga Tenhu puistelee päätään. Mikä lie, netti. Ääniohjaus käynnistetään kuunnellaan-painikkeesta. Olga lukee sen ääneen, kuten kaiken, minkä haluaa sisäistää ja laite nappaa komentosanan. Tarjolle ilmestyy Hectorin Kuunnellaan vaan taivasta- kappalelinkki YouTubesta. Olgan ilme paljastaa, että nyt on liikaa liikkuvia osia ja päätämme jättää nettiselaimen käyttöharjoittelun odottamaan parempia aikoja. 
Alkuvalikkoon lisätään neljä pikavalintanumeroa, joihin ladataan kännykän kameran avulla kuvat. Soittaminen onnistuu painamalla soitettavan henkilön naamasta. Testivoitto! Ensimmäinen onnistunut perinteinen puhelu, suoritettu täysin itsenäisesti.
– Kyllä minä haluan tämän oppia, mutta se on vaikeaa. 
Laitteesta huomaa, että sen suunnitteluvaiheessa ei ole kuultu käyttäjäkohderyhmää, eli ikäihmisiä. Äänentoisto on heikko, ääniohjaus on liian herkkä, vaikka ei karjalaa puhuisikaan. 
Äly-Doro on testimme perusteella sopiva valinta seniorille, jolla on jo näppituntumaa teknologiaan ja osaa käyttää kosketusnäyttöä ja ymmärtää, mikä on internet. Siinä on vaan se riski, että digivalveutunut seniori ei Doro-mallia huoli, sillä iPhoneen verrattuna se on melkoinen karvalakki.
Äly-Doro saa helppokäyttöisyydestaan Olga Tenhulta arvion: vaikea. Olisi voinut mennä huonomminkin, sillä valittavana oli myös vaihtoehto erittäin vaikea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

karelians' flag doodle