HS: Suomi aikoo karkottaa Alzheimeria sairastavan karjalaisvanhuksen

Suomi aikoo karkottaa Alzheimeria sairastavan karjalaisvanhuksen
Karjalainen Ljudmila Markianova ei muista aina edes nimeään. Viranomaisten mielestä hän silti pärjää niin hyvin yksin, että hänet voidaan karkottaa. 
KAUPUNKI 14.2.2016 2:00  Päivitetty: 14.2.2016 12:08 
Maija Aalto
HELSINGIN SANOMAT 
Tällainen ihminen voidaan karkottaa Suomesta, koska hän ei välttämättä tarvitse apua selvitäkseen:
”Ei osaa pyytää vettä, ei ruokaa, ei osaa syödä ilman apua, tarvitsee apua peseytymisessä, pukeutumisessa, riisuutumisessa. Ei osaa enää puhua normaalisti. Ei osaa enää kirjoittaa nimeään. Vuorokauden ajat sekaisin. Eksynyt useita kertoja, tuotu poliisin mukana kotiin. Eksyy jo sisätiloissa.”
Teksti on 74-vuotiaan Ljudmila Markianovan lääkärinlausunnosta, jonka neurologi kirjoitti Suomessa tammikuussa. Diagnoosi oli jo tiedossa: nopeasti edennyt Alzheimerin tauti.
Markianovan ainoan lapsen Elena Adelin perheen koti on Vantaalla. Yli kaksikymmentä vuotta Suomessa asunut tytär on hädissään, sillä äiti on päätetty karkottaa Petroskoihin.
Oleskelulupaa hakiessa tuli jo kielteinen päätös. Sellainen tuli myös hallinto-oikeudesta, johon oleskelulupapäätöksestä valitettiin. Nyt Adel valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
”Äidin lähettäminen Venäjälle olisi heitteillejättö. Tai kuolemantuottamus”, sanoo tytär, Suomen kansalainen.
Suomessa aikuisen lapsen side vanhempaansa on tuskin koskaan peruste päästä Suomeen.
Vuosikymmenen alussa isovanhempien asema oli paljon esillä, kun lehdissä kirjoitettiin egyptiläisen Evelina Fadayelin ja venäläisen Irina Antonovan kohtalosta. Poliitikot vaativat päätöksiin inhimillisyyttä.
Mikään ei muuttunut. Perhesiteen perusteella ”muu omainen” sai viime vuonna oleskeluluvan 14 prosentissa tapauksista. Suomen kansalaisten omaisten kohdalla hyväksymisprosentti on alle kymmenen.
Nämäkin luvut ovat yläkanttiin, sillä ”muuksi omaiseksi” luokitellaan yksi isovanhempia suurempi ryhmä: alaikäiset, jotka tulevat jo Suomessa olevan alaikäisen sisaruksensa luo.
Kansainvälistä suojelua saavan lapsen sisaruksille myönnetään oleskelulupia. Isovanhemmat saavat sen sijaan oleskelulupia vain erittäin harvoin.
”Ihmisen pitää joutua kohtuuttomaan tilanteeseen, jotta oleskelulupa myönnettäisiin”, selventää ylitarkastaja Leena Turku Maahanmuuttovirastosta.
Isovanhemman pitää joko olla asunut tiiviisti osana perhettä aivan hiljattain tai hänen täytyy olla täysin riippuvainen omaisestaan.
Muidenkin perheenjäsenten ehdot ovat muuttumassa tiukemmiksi, jos hallituksen suunnitelmat perheenyhdistämiseen liittyvistä tulorajoista toteutuvat. Muutokset koskevat myös Suomen kansalaisia, jotka haluavat saada luokseen vaikka puolison tai lapsen.
Elena Adel toivoo vielä uutta oikeuden päätöstä, koska äidin terveys huononee niin nopeasti. Tyttären mukaan äitiä ei kerta kaikkiaan voi jättää omilleen.
Kun Adel on töissä, anopistaan pitää huolta Adelin puoliso, Olli Jantunen. Yksin Ljudmila Markianova ei muista juoda – tai tajua, miten vesihana toimii.
”Yhtenä päivänä hän kysyi minulta: ’kenen tyttöjä sinä olet’. Hän puhuu välillä sekaisin kolmea kieltä. Puhe on sellaista puuroa, että jopa minun on välillä vaikea tajuta mitä hän tarkoittaa”, Adel sanoo.
Kieli oli ennen Markianovan erityisalaa. Hän on karjalan kieltä tutkinut ja kehittänyt professori, joka on palkittu useasti myös Suomessa. Karjalan ja venäjän lisäksi hän on puhui sujuvaa suomea. Työ toi hänet usein matkoille tänne, viimeksi tekemään suomi–karjala-sanakirjaa.
Ensimmäiset merkit sairaudesta saatiin vuonna 2011. Sen jälkeen se on pahentunut nopeasti. Ensin Markianovasta piti Venäjällä huolta Adelin isä. Kun isä kuoli vuonna 2013, tytär toi äitinsä Suomeen. Venäjällä läheisiä ei enää ole.
Petroskoissakin on vanhainkoteja, mutta Markianovan pääsyn sinne estää se, että hänen tyttärensä asuu Suomessa. Jos ihminen ei enää itse pysty hakemaan paikkaa hoitolaitoksesta Venäjällä, sitä voi hakea vain hänen omaishoitajakseen rekisteröity ihminen. Omaishoitajaksi taas ei kelpaa ulkomailla asuva.
Petroskoin versio kotihoidosta tarkoittaa sosiaalityöntekijän käyntiä 1–3 kertaa viikossa. Se sopii ihmiselle, joka on vielä niin hyvässä kunnossa, että pystyy itse tekemään ruokansa.
Adel on asunut Suomessa 1990-luvun alusta asti ja hänen koko elämänsä on täällä: vakituinen työ ja puoliso. Sekä hänellä että puolisolla on lapsia.
”Jos äiti todella karkotetaan, en tiedä mitä teen.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Alugha videjoi