Vainolaistarinoita Karjalasta

Pangratie, Kulj-Jyrki ja Hönkän Prokko - soan käyjät

Ylävaaran (Kiimavaaran luona) mies, Pangratie, oli suuri tietäjä. Kun käytih teältä tappamah ja kai hävitettih kylissä, ja kun ukko ei ollut kotona silloin, lähti sitte Suomeh veloillah.

Kolme miestä lähti, yksi oli, Kulj-Jyrki (Paljasotsa-Jyrki) Kiposta, meijän kylän Pangratie, kolmas oli Hönkän Prokko Rjebolasta. Ne oli varsinaiset soan käyjät.

Siitä kuin mändih sinne Suomeen soan pitohon. Mändih yksinäiseh talohon, jossa kuunnellah.. kymmenen oli miestä lähtenyt Venääheh päin. A ne salahuonehes kuunnellah, ne kolme miestä, täkäläiset.

Siitä emäntä kaimoa (saattaa) mänijöitä, huutoa: - A tuokoa Venäheltä pirta ja pirran peälliset ja kattila kaikilla mokomin!

Siitä hyö kun mändih sinne talohon, emäntä tapettih, lapset pistettih kai aijan seipäihin, pienet lapset, talo poltettih. Siitä hyö mi aikoa siellä Suomess’ käveltih. Siitä kotih tultih.

Soatih muut suomalaiset tietä, jotta sitä roattih, ne kolme miestä (suomalaiset sai tietä ketä käyjät olivat.. yksi, toinen, kolmas). Siitä suomalaisia toas tänne tultih, peäty ukko makoamahan pertissä (pirtissä). Se oli liinan ottoaika (leikkuuajan lopulla). Siitä häntä 8 reikeä pisteltih veitsellä, niin rauan lumo, jotta ei kuollut. Da ne siitä hänet jätettih, jotta jo se kuoli nyt.

Hänell’ oli emä (äiti), jo itkee: - Johan se minun poikaseni tapettih! Siitä sano: - Oi moamo, sano, tuo kylmeä vettä lähtehestä.

Kun siihen puhu, da sen joi, niin joka ainoasta haavan reijästä vesi tuli. Vain toipu elämäh täyvelleh.

Siitä kai kolme toas Roukkulan kylän tienosta Suomeh päin.

Matatah kolme miestä, niin mehtikana tuli heitä vastaan. Se lintu siitä ammuttih. Se kun oli tietäjä, linnun repi kai, sen piiksestä (rintaluu) näki jotta suomalaiset likell’ ollah. Sano jotta ei oo miehet meillä matkoannasta, pitää hiljakseh matata, jotta eikö mistä kuulu.

Siinä aikoa ménetelläh, rupeepa kirvehen eäni kuulumaan.. semmoinen pamitus.. tietäähän kun suomalaisia oli kolmikymmentä miestä. Roukkulasta oli otettu vosaksi neljäs, Sotidrohkima.

Kun suomalaiset lammin rannalla yösioa laittoassan uhkataan, jotta pitäs huomenna tällaikoa Sotidrohkiman lihan kiehuo, hyö kuunnellah.

Suomalaiset rauvat, sotirauat, kerätäh kai yhteh kokoon, jotta tästä huomenna otamma kun nousemma makoamasta. A hyö saloa vei ne kaikki piiloh..hyö (suomalaiset) jeätih tyhjät miehet.

Siitä hyö ku uinuttih, niin mäntih hyö vahvat miehet ja kuin heineä niitettih makoajia miehiä. Kudama nousi, kudama kylelläh tapettih. Eräs yritti nousta... lyötih hamaralla peähän, se tuliropohon lankeh.

Prokliattoi (noitui): - Sanot jotta miun liha huomenna kiehuu, a oma lihas kiehuu tuliropiossa.

Niit’ ol’ 30 miestä.

Proakliatoi: - A korvenetta!

Eräs elävänä mäni lampih pakohon. Se siellä sano: - Elähän ilahtele Sotidrohkima, kun minä tänne jäin vielä!

Sano Drohkima: - Mänkeä kahtomah, viel on yksi kehno eloh jeänyt.

Siitä mies lammista pajukosta hamaralla peähän lyötih. Lampi on vieläkin Hamarlampi.


Rosvosota ja Porajärven vahva seppä Lentiira, 1.1.1903

Jänkjärvellä 160 virtsaa Povenitsaan päin Porajärven pitäjässä ollut kuulu vahva seppä. Entuudestaan oli jo tappanna suomalaisia.

Tuli suomalaisia 8 - 10 miestä, rosvosoan miestä. Maalla eivät tohtineet ruveta tappamaan, sen vuoksi pyyvettih veneeseen muka soattamah yli järven Uskalin kylähän, niinkun reassuvaiset.

Tahtoi ruveta itse soutamaan. Hän mietti, jotta oishan kylässä ollut muitakin saattajia, miksi häntä kysyivät. Siitä hoksasi, ettei tässä ole oikeita miehiä nyt.

Souti yli järven. Oltih just mualle peäsemässä ristanih eli venevalkamoh, josta tie lähtöö Uskalin kyläh.

Mutta siinä oli valkamon vieressä jyrkkä kallio ja ranta oli syvä. Tempasi airolla kokan kallioa kohti ja yhtäkkiä alkoi airolla lyyvä miehiä päihin. Siihen tappo kaikki.


Tiiksin tapahtumia Jyskyjärvi, 1.1.1903

Niin kuin ennen ruotti kävi teällä pahoa tekemässä.. mistä heillä vihat läksi.. niin tuossa Tiiksillä piti olla 40 taloa. Kun ruotti kävi pahanteossa, niin asukkaat karkasivat mettään piilemään, 40 henkeä yhessä pertissä.

Erään naisihmisen piti tsassoonaan niin kuin kelloja soittamaan...pitikö härnäämään.. monet on sanoneet härnäämään..hankiaisen aikana. Ruotti mäni naisihmisen jälkiä myöten ja tappo kaikki.

No, sitten miten hyö lie kulkeneet Rukajärveen päin. Se ruotti joukkoneen, mänivät yhteen soareen makoamaan ja nukkuvat sinne. Rogatsu piti niin kuin kivellä soutaman yli salmen saareen ja ottaman heiän kaikki amisooni mitä lie ollut, venehet ja muut kulkuvärkit ja niitä piti olla 40 henkeä myös.

No, site heän herätti ne ylös kaikki. Kun olkosi rannasta, jotta:

    * Nouskoatte nyt ruotsi ampumaan, nyt on se aika.

No, toiset kun nousi, ei olekaan heillä ampukojeita mitään. Sitte hyö hyppäsi ylös ja rupesi ampumaan, niin Rogatsu ei kuin nakkasi buljkat jälellään. Sitte muka ne kaikki piti siihen kuolla mitä oli. Sen perästä soarta rupesivat kutsumaan Ruotsin soareksi ja se on parastaikoa Ruotsinsoari.

Rogatsun haudalla oli ennen kaheksiko, kuusikonurkkaiset seinät.


Roukkulan Sotidrohkima Roukkula, 1.1.1903

Roukkulan kylässä on käsisodan aikaan ollut isommat kahakat. Kuulusa mies on siellä ollut Sotidrohkima, joka on sitä kylää pelastanut. Kun niitä on tullut salmen taa neljäkymmentä miestä, niin on Sotidrohkima kysynyt: - Onko teitä paljo miehiä? Toiset vastasi jotta: - Meitä on 40 miestä

    * Soa tänne tulla, minä kaikki tapan, kuka yli salmesta tuletta.

No hyö huusi jotta:

    * Mikä konsti teillä on, jotta työ osootta 40 miestä tappoa, kun myö yli salmesta tulemma?
    * Heän vastasi jotta:
    * Mulla jousessa 40 piiltä, minä ammun kaikki teijät yksittäin, kuni yli salmesta tuletta.
    * Milläs tuon totehen soamma, jos emme usko? No, sano se Sotidrohkima jotta:
    * Nostakoa sauvoin ylös, minä ammun täältä sauvoimen halki, neättähän työ siitä.

Hyö kuitenni totteli sen ja nostivat sauvoimen pystyyn. No, Sotidrohkima ampu yli salmesta sauvoimen halki. Salmi on lähes 100 syltä leveä. Siitä ei tohittu yli, vaan lähettih pois.


Härkölässä käyneet rosvot Pielisjärvi, 1.1.1903

Täältä Ilomantsia kohti puolen päivän alle, Lieksasta noin kolme peninkulmaa itään, oli ennen rikas talo, Härkölä. Siihen tulleet kesällä heinäaikana, jolloin rahvas oli töillään, ja rappasivat paraat tavarat, osan rahoja ja kaksi pyssyä.

Sitte isäntä kotiutui ja ei muuta kuin takaa ajamaan. Jälkiä myöten osasivat, kun venäläiskengät likapaikoilla tuntuivat.

Noin kolmen peninkulman matkan kun ajo takaa, niin oli ne jälet loppunna heiltä. Sitte oli hyö pyörähtännä takasin päin, jotta mihin ne jälet sotkeutu, ja näkivät savun korvesta. Venäläiset savulla levolla.

Hällä oli niitä ruotin kivääriä, semmonen jäänyt, niin sen oli matkaan ottanna. Oli sillä yhen ampunut. Rosvolla ollut piilukkonen pyssy, vaan ei ollut saanut syttymään. Oli ammuttu sanonna:

    * A viekeä minut fatieraan (taloon), vielä minusta mies tuloo.

Isäntä kiväärin perällä peähän lyönyt ja sanonna:

    * Vien minä vatieraan sinut.

Korpi on vielä nytkin nimeltään Sotakorpi. Rosvot, joita oli kaikkiaan neljä miestä, kolme jäi, menivät tähän Lentieraan. Sitte oli männeet sinne yhteen taloon ja ruokoo pyytäneet. Isäntä arvasi, millä asialla ne on, sano:

    * Mänkee tuohon kankaan painanteeseen, hyö siihen ruokoo tuopi. Tähän on isot herrat tulossa, tässä ei voi olla.

Se oli kylän vanhimmille antanut tiion, ja sinne ruokaa kun vietiin, mäni kolme miestä pyssyin kanssa ja siihen ampuvat ne kolme miestä pois.

Varastetut pyssyt oli kätketty kallioon. Sen aikusii ihmisii oli vielä yksi tyttö, niin se sieltä kalliosta löyti ne pyssyt, heän. Kolmekymmentä vuotta on aikoa, kun pyssyt löydettiin. Isävainoa, joka oli poikana ollut Härkölässä, tunsi vielä, jotta siinä ne on Härkölän pyssyt.


Koirankuotalaiset Rääkkylä, 1.1.1800

Isoisä kertoi: Yli salmen, joka on noin puoli kilometriä, souti kaksi outoa miestä ja nainen talon rantaan. Mankki (isännän nimi) meni vastaan. Miehet, joiden kasvot olivat karvaiset, olivat sanoneet huonolla suomen kielellä: “Rahat meille tai henki pois.“ Mankki oli kumarrellut kohteliaasti ja luvannut rahat, kun hän käypi rannasta yhden verkan korjattavaksi. “Mänkee vuan pihaan, mie tulen antamaan rahat.“ Miehet meni taloon.

Mankki kiireellä rantaan, työnti oman veneensä vesille ja samalla sen miesten veneen, jossa oli Anni-niminen nainen otettu väkisin veneen vahiksi. Mankki viskasi miesten venheessä olevan rahasäkin tiettyyn paikkaan ruohikossa, souti kumpaisenkin veneen yli salmen ja meni Annin kanssa metsään piiloon.

Anni ei peittänyt jälkiään, ei uskonut miesten tuntevan niitä. Mankki juoksi etemmäs, etti kuusenhavun, veti sillä jälkensä peittoon ja nousi sitte suureen tiheäoksaiseen kuuseen, veti havun perässään. Täältä hän näki, kuinka miehet ottivat lähellä olevan talon rannasta veneen, tulivat yli.

Toinen oli nuuskinut jälkiä, kun toinen katseli muuten, missä ovat paholaiset ja oli sanonut: “Niän mä Annin, niän mä jne.“ Olivat löytäneet Annin, vaan ei Mankkia, joka korkealta näki kaikki. Kostoksi rahasäkin menetyksestä olivat rääkänneet Annia, lopuksi sitoneet vihakeilla puuhun ja polttaneet elävänä.

Ei ollu tohtineet palata kylään, kun siellä oli kokoontuneet kylän miehet ja huutaneet: “Tulkaa tänne rosvot.“ Mankki otti rahasäkin järvestä. Kotinsa oli sen jälkeen raharikas. Annin hiiltyneen ruumiin kyläläiset hautasivat polttopaikalle. Tästä on saanu se kangas Annin kankaan nimen. Tähän on perästäpäin järjestetty kreikkalaisten hautausmaa.

Kyläläiset näyttivät Annin hautapaikan. Se on ulkopuolella hautausmaasta etempänä. Kuotalaiset oli nähty noin 12 kilometriä pohjoiseen Kiesvaaran kylässä. Torpan emäntä menny ruispeltoon piiloon. Siinä oli syöneet ominpäin yhden leivän ja yhden pytyn viiliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

terralympus