KANSALLISROMANTIIKKAA KARJALAISESTA NÄKÖKULMASTA

Koulun taidehistoriallista tutkimusta
 
TERMINOLOGIA
kansallis- valtakunnallinen
 kansallispuku
puku joka korostaa valtakuntaan kuulumista
kansan-
paikallinen
 kansanpuku  puku jota kansa piti yleisesti
suomalainen
(hauk. ruočči)

1) Suomen kansalainen (ruots. Finländare)
2) Suomen kielinen (ruots. Finne)
karjalainen
(hauk. ryssä)

1) karjalan kielinen vähemmistö
 - Venäjällä jo 1700-luvulta lähtien
- Suomessa vasta vuodesta 2009 – monet elävät vielä
kansallisromanttisesssa harhakuvassa
esim. minun omissa töissäni minä kuvaan hyvin pitkälti karjalaisia,
mutta heti katsoja sekoittaa sen Kalevalaan. Samasta syystä karjalaisia
ei pidetty Suomessa vähemmistönä ennen vuotta 2009 ja vielä on
tahoja jotka eivät hyväksy tätä vieläkään.
2) Karjalan asukas
romantiikka
”pakoa arjesta mielikuvitukseen, menneisyyteen ja mystiikkaan.
Romantiikka korosti tunnetta ja mielikuvitusta. Arkipäiväisyyksiä paettiin
eksoottisille seuduille, villiin luontoon, menneisyyteen ja mystiikkaan,
linnoihin ja kuutamoisille hautausmaille."
nationalismi
aate, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa.
Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa,
mikäli he välittävät kansallisesta identtiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan
(tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden.


NYKYKARJALAINEN IDENTTITEETTI [Karjalainen identtiteetti]
  • Jo muinaisilla aikoina karjalaiset kauppamiehet (”laukkuryssät”) ovat matkanneet idässä ja lännnessä ja asuneet pitkäänkin eri kauppakaupungeissa, mutta eivät ole muuttuneet novgorodilaisiksi, moskovalaisiksi tai birkalaisiksi. Professori Heikki Kirkisellä on oiva määritelmä: ”Karjalaiset ovat kaikki ne jotka tuntevat itsensä karjalaisiksi.”
  • karjalainen kansanrunous ja mytologia
    • Kalevala-eepoksen ja Kantelettaren pohja
  • kansankulttuuri, sekä henkinen että aineellinen, ja nykyaikainen kulttuuri
  • karjalan kieli
    • karjalaiset puhuvat myös Suomen kielen karjalais- ja itäisiä savolaismurteita jotka pohjautuvat muinaiseen karjalan kieleen. (huom! Savo (karj. Savilahti, ruots. Savolax) kuului muinais-Karjalaan)
  • perinteisesti ortodokseja, mutta on myös luterilaisia
Tärkeimpiä kuvataiteilijoita:
  • Axel Gallen (Akseli Gallen-Kallela)
  • Louis Sparre
  • Eero Järnefelt
  • Pekka Halonen
  • Robert Wilhelm Ekman
  • Albert Edelfelt
  • Hugo Simberg
  • Severin Falkman
Muissa taiteissa:
Kirjallisuus
  • Elias Lönnrot
  • Juhani Aho
  • Eino Leino
Musiikki
  • Jean Sibelius
Arkkitehtuuri
  • Eliel Saarinen
  • Lars Sonck
  • Josef Stenbäck
  • Viktor Sucksdorft
  • Yrjö Blomstedt
Valokuvaus
– I.K Inha

Kansallisromantiikka sijoittuu 1800-luvulle, erityisesti 1890- ja 1910-luvulle.
  • ”Suomi” oli vielä Venäjän suurruhtinaskunta, eli nykyisen Karjalan tasavallan alueella liikkuminen oli vaivatonta vaikka rajoja oli.
  • ”Karjala” yritti myös itsenäistyä Venäjästä (karjalaisten kansannousu 1921-22, tuolloin Suomen puolelle tuli n. 30 000 karjalaispakolaista vanhojen suomenkarjalaisten lisäksi), mutta se jäi neuvostotasavallaksi. Akseli Gallen-Kallela suunnitteli kyseiselle ”Karjalan riippumattomalle tasavallalle” valtiolipun ja -vaakunan, tosin nykyään niitä käytetään karjalankielisten vähemmistötunnuksina.
    Lippu on tehty Skandinaavisen perinnäistavan mukaan. Vihreä väri merkitsee Karjalan metsiä. Musta ja punainen värit ovat karjalaisten kansallisia perinnäisvärejä.


Se on kilpi varjagilaista muotoa mukaan - punainen ylhäällä ja vihreä alhaalla. Yläosassa on hopea pohjanpalo. Alaosassa ovat rikkinäiset hopeat kahleet jotka symboloivat Venäjästä vapautumista. Raivostunut mustakultainen karhu pitää käpälässään karjalaista piilua - vesuri joka symboloi metsätöitä. Karhu on muinaiskarjalasten pyhä peto.
Kansallisromantinen kuvaaminen pääsi vauhtiin, kun Elias Lönnrot julkaisi ensimmäisen version
Kalevalasta v. 1835 tittelillä ”Kalewala taikka Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista
ajoista
Lönnrotin runonkeruun aluekartta tärkeimmät paikat
Kansallisromantiikan aatteellinen lähde oli 1800-luvun nationalismi
Monet kansallisromantiikan ajan taiteilijat lähtivät Karjalaan etsimään ”alkuperäistä”
suomalaisuutta ja kalevalaisen runouden alkukotia.
  • Vaikka Venäjä oli tunnustanut karjalaiset jo 1700-luvulla – noin 100 vuotta ennen Kalevalaa – omaksi kansaksi [Karjalainen identtiteetti]
  • esim. Ekmanin maalauksessa ”Väinämöisen soitto,” Väinämöinen on pukeutunut karjalaiseen 1860-luvun kansanpukuun.
Robert Wilhelm Ekman, Väinämöisen soitto, 1866
”Taiteilijoiden pyhiinvaellusmatkoiksi” rinnastetut vierailut Karjalaan yleistyivät. Vuonna 1890
Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre matkasivat Karjalaan ja seuraavina vuosina heitä seurasivat
monet muut: Emil Wikström, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Juhani Aho, Eino Leino, Jean Sibelius,
I.K. Inha, Viktor Sucksdorft ja Ytjö Blomstedt.

Kansallisromantiikka ilmeni muun muassa historian kirjoituksessa sekä taidesuuntauksessa

Paikallisista eroista huolimatta näitä taidesuuntauksia yhdisti hakeutua luonnon ja maisemien pariin
ja perehtyä sen kansanelämään.. Myös kansanrunoudesta, mytologiasta ja menneisyydestä
poimittuja aiheita sovellettiin taideteoksissa.
Pielisen Karjalan Kolivaaran maisema inspiroi kuvataiteessa Eero Järnefeltiä ja PekkaHalosta, kirjallisuuden alalta Juhani Ahoa ja säveltaiteessa Jean Sibeliusta
1880 luvulla se oli vallitseva tyylisuuntana lähes kaikessa suomalaisessa taiteessa, tosin
sekoittuneena realismiin ja symbolismiin, sekä arkkitehtuurissa ja muotoilussa Jugend-tyyliin.
  • karelianistien erämaa-ateljeet ”Kalela” (Ruovesi) ja ”Visavuori” (Valkeakoski) oltiin rakenneltu tyyliteltyyn karjalaistyyliin, ja myös ”Halosenniemessä” (Tuusula) ja ”Pölkkylässä” (Länsi-Teisko) on selvästi karjalaisvaikutteita
  • Jugend/Art Noveau sai vaikutteensa Ranskan japanismista joka myös heijastui esim. Akseli Gallen-Kallelan ”Sammon puolustukseen.” Kyseisessä teoksessa meri on kuvattu japanilaisittain. Ja Imatran valtiohotellista löytyy kuvio joka muistuttaa Tokugawa klaanitunnusta.
KARELIANISMI
  • suuntaus kansallisromantiikassa
  • 1930-luvulla ”Taiteilijoiden pyhiinvaellusmatkailijoita” kutsuttiin karelianisteiksi, kareliaaneiksi taikka Karjala-matkailijoiksi
  • alussa vaellettiin Vienan Karjalaan 1700-luvulla
  • voimakkaimillaan 1800-luvulla
  • taiteilijoiden taustalla oli 1800-luvun loppupuolen uusromantiikka
  • tavoite oli pyrkiä suomalaisen kulttuurin alkulähteelle
    • haluttiin luoda kalevalainen kulttuuri (sitä ei siis ollut vielä 1800-luvulla) eräänlaiseksi Euroopan homeroslaisen antiikin vastineeksi
    • Kalevalainen kulttuurimaisema löydettiin Karjalasta, jonka elämäntapaa pidettiin muinaisaikaisen sopusointuisena
  • käytännössä kuvattiin 1800-luvun karjalaisia ja väitettiin heitä ”muinaisiksi kalevalaisiksi”
  • Kalevalasta voidaan sanoa että se on ”fantasiakirja, joka pohjautuu karjalaisuuteen”
    • se on 1800-luvun teos
    • se pohjautuu karjalaiseen kansanrunouteen. Hauskaa on se että alkuperäiset runot ovat karjalaksi ja nyt Kalevala on käännetty karjalaksi...
    • vanhat kalevala-aiheiset teokset ovat 1800-luvun karjalaisia
      • huom! karjalaiset oltiin tunnustettu jo 1700-luvulla Venäjällä omaksi kansaksi. Ja Suomessa karjalaisia aliarvostettiin ja syrjittiin, taikka puhuttiin suomalaisuuden osasta ja heidän piti muuttautua ”aidoiksi” suomalaisiksi. Tosin vuonna 2009 Suomikin antoi virallisen kotoperäinen ei-alueellisen vähemmistöstatuksen karjalaisille.
I.K. Inha - 1894 - Veljekset Poavila ja Tiihvo Jamanen runoavat
Uhtuan nykyisen Kalevalan kylässä Karjalan tasavallan alueella.
1800-luvulla venäläistäminen oli ajankohtaista Suomessa
– Uusromantiikka sai vaikutteita symbolismista, ja suomalaiset kirjailijat ja taiteilijat
esittivätkin esim. venäläistämispolitiikan vastaista kamppailua vertauskuvin.

Edvard ”Eetu” Isto, Hyökkäys, 1899
 Eräs 1890-luvun eniten jälkiä jättäneistä Karjalan-matkoista oli arkkitehtien Yrjö Blomstedin ja
Viktor Sucksdorffin vaellus kesällä 1894. He julkaisivat matkan tulokset kuvitetussa kirjassaan
Karjalaisia rakennuksia ja koristemuotoja

Muinais-Karjala [Karjalaisia Sananpolvia, 1971]
  • Karjalassa ennen Laatokan rannan hämäläisten uudisasukkaita kyläilivät lappalaiset pyyntimiehet
  • 600-luvun lopussa kuoli skandinaavisen saagan mukaan kuningas Ivar Vidfamne idässä Karjálabotn-nimisellä seudulla - Se on Karjalan nimen varhaisin esiintymä.
  • 800-luvun lopulla saagat väittävät kuningas Erik Emundinpojan valloittaneen koko Kirjálalandin
  • Karjalan “heimon” pääjuuri ei kuitenkaan juonnu Hollolasta saati Skandinaviasta. Arkeologit ja kielentutkijat ovat nykyisin melko yksimielisiä siitä että Laatokan-Karjalan ristiretkiajan kulttuuri on jatkoa Ohlavanjoen laakson viikinkiaikaiselle kulttuurille.
  • Lännestä katsoen Karjala on ollut näkyvissä 600-luvulta lähtien, idästä katsoen karjalaiset pysyivät tshuudien varjossa aina vuoteen 1143 jolloin Koréla mainitaan Novgorodin liittolaisena hämäläisiä vastaan.
  • 11., 12. ja 13. vuosisadalla Karjala, idäntien tärkeä turkiskauppaetappi, koki hämmästyttävän nousukauden. Karjalaiset kävivät sotaa norjalaisia vastaan, verottivat lappalaisia, kalastivat Pohjanmaan lohijoilla, ostivat suolaa ja hylkeenrasvaa Vienanmeren bjarmeilta, perustivat yhä uusia tytärsiirtokuntia. Näistä Savilahti eli Suur-Savo osoittautui ekspansiokyvyssään äitinsä veroiseksi.
  • Vuonna 1278 kauppayhteydet veivät täydelliseen riippuvuuteen Novgorodista.
  • 1293 ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan linnaa Viipurin lahden pohjukkaan
  • 1323 ruotsalaiset ja ruotsinsuomalaiset saivat lohkaistuksi kolme kihlakuntaa: Savon, Äyräpään ja Jääsken
  • 1671 länsi eteni Käkisalmen lääniin ja Inkeriin, ja luterilaiset kirkon häikäilemättömät otteet karkottivat enimmät Käkisalmen läänin karjalaisista rajan taakse.
  • Karjalan kieli säilyi vain Laatokan pohjoispuolisissa pitäjistä, missä kanta-asukkaat pitivät sitkeimmin kylistään, tavoistaan ja kreikkalaiskatolisesta uskostaan
  • Moskovan rauha 1940 pyyhkäisi hajalle tämän viimeisen suomenkarjalaisen väestön
  • Muroma, merja, liivi, vatja, Skandinaavian metsäsuomi ovat sammuneet tai sammumassa vähin äänin omille takamailleen. Karjalan jälkimaine on tyyten toista laatua. Sadattuhannet suomea tai venäjää puhuvat Karjalan asukkaat haluavat itseään nimitettävän karjalaisiksi.Vieläpä etäällä Karjalasta syntyneet taiteilijat, tiedemiehet, turistit ja poliitikot ovat nähneet karjalaisuudessa häviävän muinaiskulttuurin lumoa.
    Kajalan palvonnassa on mukana arkaaisten maisemien ja kansantapojen viehätystä, mutta ylivoimaisesti eniten on jälkimaailmaa kiehtonut kalevalainen Karjala: maa jonka kieli ei koskaan ehtinyt kirjakielen asteelle, mutta lahjoitti maailmalle Kalevalan ja Kanteletaren runot



Novgorodin tuohikirje nro 292 karjalan kielellä ja samalla vanhin itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu dokumentti (1250 luvulta).
Teksti on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla. Osa kolmannen rivin kirjaimista on tulkinnanvaraisia epäselvän kirjoitusasun vuoksi.
»юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови»
Suoraan translitteroituna latinalaisiin aakkosiin:
»jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomobou
jumolasoud'niiohovi»

"Savilahden" karjalaisia

Savilahden karjalainen

Kniigu pagisou omii ku sanou sto karjalan kieli olis muahpandu:
"Karjalankielisiä ja heidän jälkeläisiään asuu kaikkialla Suomessa. Kieltä käytetään aktiivisesti
pienyhteisöissä esimerkiksi Valtimolla, Nurmeksessa ja Muhoksella mutta myös useimmissa
suurissa kaupungeissa.
Nykyisin moni karjalan aktiivipuhuja on iäkäs. Eldia-projektin aikana kävi kuitenkin ilmi, että
keski-ikäisiä ja nuoria karjalan taitajia – jopa teinejä ja lapsia – on arveltua enemmän.”
ta vie on tämmöne menos: Pohjas-Karjal - karjalasten kodirandualoveh

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hunting sword